Pitipä minkälaisesta musiikkityylistä tahansa, on keikoilla käyminen ja omien suosikkikappalieden ja –yhtyeiden livenä näkeminen ja kuuleminen yleensä upea eläymys. Kukapa ei haluaisi heittäytyä musiikin vietäväksi muutaman tunnin ajaksi ja unohtaa arjen harmautta edes hetkeksi? Tämä varmasti onkin syynä siihen, että yhä vielä, vaikka musiikkia on helposti ja hyvälaatuisesti saatavilla myös kotikaiuttimiin, käyvät ihmiset keikoilla kuuntelemassa musiikkia ihan paikan päälläkin. Kyseisenlaista kokemusta ei siis mitä ilmeisimmin voi helposti jäljitellä, joten vaikka minkälaiset virtuaalitodellisuudet tai muut tekniikat yleistyisivät, voidaan olettaa, että elävän musiikin kuuntelijoita tulee riittämään.
Musiikkia on kuitenkin monenlaista, eikä kaikkea suinkaan tuoteta perinteisin soittimin ja lauluin, vaan yhä useammin mukana on tietokone ainakin jonkinlaisessa roolissa. Myös nykyajan tiskijukat – eli dj:t – tekevät omaa musiikkiaan ja ovatkin siirtyneet yökerhojen ja klubien nurkista suurille festivaalilavoillekin. Kaikki vähänkin asioihin perehtyneet varmasti tuntevat muun muassa ruotsalaisen Aviciin sekä Calvin Harrisin, jotka suoltavat hittejä toisensa perään ja joita bilekansa rakastaa.
Klubimusiikki pähkinänkuoressa
Klubimusiikkia kutsutaan yleensä elektroniseksi tanssimusiikiksi tai englanninkielisestä termistä tulevalla lyhenteellä EDM. Tällä nimityksellä kutsutaan sellaista musiikkia, joka on tuotettu sähkökäyttöisin välinein, kuten jo mainituin tietokonein, rumpukonein, samplerein sekä syntetisaattorein. Suurimmassa osassa nykymusiikkia on kuultavissa elektronisia ääniä, mutta elektronisen musiikin historia ulottuu jopa 40-50-luvuille. Jo 60-luvulla se alkoi näkyä pop-musiikissa, josta se sitten onkin kasvattanut jalansijaansa vuosi vuodelta. Nykyisin elektronisen musiikin tuotantoon tarvittavat laitteetkin ovat sen verran edullisia, että niitä voivat ottaa musiikintuotantoon mukaan myös yhtyeet, joilla ei ole takanaan suurta rahoitusta tai koneistoja.
Tämän päivän populaarimusiikki onkin niin ikään elektronista, vaikka sitä ei sellaiseksi erityisesti kutsutakaan. Elektroninen tanssimusiikki sen sijaan on kuitenkin oma genrensä ja eroaa hiukan varsinaisesta pop-musiikista, vaikka nykyisin monet musiikkilajien rajat ovatkin hiukan hämärtyneet. EDM on kehittynyt 70-luvun funk- ja disco-vaikutteiden pohjalta ja nykyään se jaetaan kahteen eri lajiin, joista löytyy puolestaan erilaisia EDM:n alalajeja. Tahtilajissa 4/4 kulkevia musiikkityylejä ovat muun muassa hard dance, house sekä trance, kun taas niin kutsuttuun rikkoiibiitti-genreen lasketaan muun muassa dubstep, drum’n’bass sekä elektro.
Klubimusiikkissa on siis paljon variaatioita, eivätkä kaikki EDM-musiikista pitävät pidä läheskään kaikista sen alalajeista. Yleensä jokaisella on jokin lempigenrensä, vaikka voi niitä toki olla useitakin. On kuitenkin selvää, että näin laaja musiikkityyli jakaa ystäviään erilaisiin leireihin.
4/4 tahtilajissa kulkeva elektroninen tanssimusiikki
4/4 tahtilajissa kulkevaa elektronista tanssimusiikkia on monenlaista, mutta kaikki näistä alagenreistä ovat useimmiten saaneet vaikutteita soulista, funkista ja diskosta. Yksi alagenreistä on nimeltään house ja siinä taustalla kuullaan useimmiten rumpukoneella tehty biitti, jonka päälle on sitten samplattu tai luotua esimerkiksi syntetisaattorilla erilaisia osuuksia ja näin luotu tanssittavaa musiikkia. Myös lauluosuuksia voi house-biiseistä löytyä. House on tavallaan diskon jälkeläinen, joka kehittyi 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa Chicagossa, jossa sen alkukotina onkin pidetty Warehouseklubia. Toinen samaiseen 4/4 tahtilajissa kulkevaan genreen kuuluva elektronisen tanssimusiikin laji on puolestaan tarinoinden mukaan kotoisin Detroitista. Tämä teknoksi nimetty musiikkityyli kehittyi hiukan housea myöhemmin, noin 80-luvun puolivälin paikkeilla tai jälkeen. Tekno syntyi yhdistelemällä niin funkia, elektroa, sähköistä jazzia kuin hiukan aiemmin Chicagossa syntynyttä houseakin.
Teknon ja Housen lisäksi tähän alagenreen kuuluu monenlaisia muitakin musiikkityylejä ja tämän lisäksi vielä näihin kaikkiin kuuluu omia alalajejaan, joten kaiken kaikkiaan jo tämä puoli klubimusiikiksi kutsutusta EDM:stä on jo laaja.
Rikkobiitti-genreen kuuluva tanssimusiikki
Rikkobiittimusiikkia on esimerkiksi nykyisin elektroksi kutsuttu musiikki. Tämä nimitys on itse asiassa lyhenne aiemmin elektro funkiksi kutsutusta musiikkityylistä, joka sai alkunsa 80-luvulla. Kuten arvata saattaa, myös elektro lähti liikkeelle Amerikasta, mutta myös Japanilla oli osansa sen kehittymisessä. Elektrossa kuullaan monenlaisia jopa luonnottomia ääniä ja epäsuoria biittejä, joista sen erottaakin muihin genreihin kuuluvasta musiikista. Elektroksi saatetaan kuitenkin joskus kutsua myös elektro housea, joka puolestaan kulkee suoraviivaisemmassa 4/4 tahtilajissa.
Elektro on rikkobiittimusiikin vanhempia alagenrejä, kun taas dubstep on samaisen genren uudempia tulokkaita. Siihenkin kuuluvan musiikin tosin erottaa niin ikään rikkonaisesta biitistä, mutta siinä ollaan instrumentaalinmassa maailmassa ja musiikki kulkee varsin paljon synkemmissä vesissä kuin esimerkiksi elektrossa.
Reivit ja ravet
Vaikka elektronista tassimusiikkia voidaan esittää erilaisilla festivaaleilla ja muissa konserteissa, ovat reivit eli ravet kuitenkin EDM-yhteisön suosikkitapahtuma. Niissä dj soittaa musiikkia läpi yön ja ihmiset tamppaavat tanssilattiaa niin, että hiki vain lentää. Nykyisin reiveiksi voidaan kutsua monenlaisten erilaisten elektronisen musiikin tyylilajien ympärille luotua musiikkitapahtumaa, mutta nimitys juontaa juurensa acid housen ympärille kasattuja tapahtumia, joihin liittyivät vahvasti myös laittomat päihteet, kuten ekstaasi. Tuohon aikaan tällaiset tapahtumat saattoivatkin olla järjestetty laittomasti, mutta nykyään tarjolla on myös paljon aivan laillisesti järjestettyjä reivejä, joissa pääsee bailaamaan monenlaisen elektronisen tanssimusiikin tahdissa. Reivit ovat siis kuin elektronisen musiikin keikkoja, joissa kuullaan dj:n valikoimia parhaita paloja jopa useammankin genren sisältä.

Author maria
Published
Categories Radio