Kukapa ei muistaisi klassista Nokia Tunea, Mäkitorppanakin tunnettua soittoääntä, joka kaikui Nokian puhelinten valtakaudella vähän jokaisesta taskusta tai laukusta, kun puhelin pärähti soimaan. Kyllä tuon melodian saa päähänsä jokainen tuon ajan elänyt varmasti vieläkin, eikä tarvitse edes sen kummemmin ponnistella, sillä sen verran usein se soi niin elävässä elämässä kuin tv:n puolellakin. Aivan alkujaan se oli monofoninen, eli yksiääninen, mutta soittoäänitekniikan monimutkaistuessa tästäkin klassikkosoittarista saatiin niin polyfoninen kuin melodinenkin versio.
Nykyisin soittoäänet voivat olla varsin kaukana lankapuhelimen pirinästä, sillä puhelimeensa voi asettaa soittoääneksi melkeinpä mitä vain. Tai olla asentamatta, sillä jokaisessa puhelimessa on myös mahdollisuus värinätoimintoon, jolloin taskussa oleva kännykkä ilmoittelee viesteistä ja puheluista vain värähtämällä, muita häiritsemättä.

Monofoniset soittoäänet – mistä kaikki alkoi

Kuten jo mainitsimme, alkoi soittoäänten historia monofonisista sävelistä, joita puhelimista löytyi valittavaksi muutama, mallista riippuen. Klassisin ja tutuin on tuo Nokia Tuneksi nimetty kulttiääni, joka on itse asiassa espanjalaisen säveltäjän teoksesta irrotettu osa, jonka valittiin Nokialla sen puhelinten tunnussoittariksi vuonna 1993. Musiikkiteos, josta Nokia Tune on lohkaistu, on oikealta nimeltään Gran Valsia, joten se löytyikin joistakin aikaisista puhelinmalleista nimellä Grande Valse. Nokian 2110 oli ensimmäinen puhelin, jonka soittoääneksi pystyi valitsemaan Nokia Tunen.
Aivan ensimmäisten matkapuhelimien soittoääniä ei päässyt valitsemaan itse, niissä oli tietynlainen pirinä ja sillä piti pärjätä. Tuolloin tosin puhelimetkin olivat varsin suuria, joten sen kyllä huomasi, kun oma puhelin kajahti soimaan. Myöhemmin matkapuhelimet pienenivät ja niiden soittoääniäkin pääsi valikoimaan itse muutamista valmiista vaihtoehdoista. Kaikki nämä vaihtoehdot olivat monofonisia, eli yksiäänisiä.
Yksiääniset soittoäänet saattavat nykyajan mahdollisuuksien viidakossa kuulostaa tylsältä vaihtoehdolta, mutta ehei, sitä ne eivät tuohon aikaan olleet lainkaan. Puhelimen omistaja saattoi valikoida omaan luuriinsa juuri sen kaikkein harvinaisimman pirinän valmiista valikosta tai sitten jossakin vaiheessa jopa säveltää oman soittarinsa puhelimensa avustuksella. Näihin hommiin löytyikin ohjeistuksia netin syövereistä, jos äiti vain ei sattunut odottamaan tärkeää puhelua ja netin sai näin yhdistettyä. Vuodesta 1998 soittoääniä on myös saanut tilata tekstiviestitse. Ensimmäinen soittoäänipalvelu oli Radiolinjan Jukeboksi, josta jokainen pääsi tekemään tai tilaamaan persoonallisia soittoääniä.

Matkapuhelimen kustomointi polyfonisin ja melodisin soittoäänin

Kun matkapuhelinten maailma alkoi olla jo suurimmalle osalle kansasta tuttu ja teinitkin pääsivät käsiksi näihin langattomiin ihmeluureihin, alkoi soittoäänirintamallakin tapahtua todenteolla. Radiolinjan Jukeboksin lisäksi maailmalle putkahti soittoäänikauppoja kuin sieniä sateella. Soittoääniä löytyi jos jonkinlaisia, aina simppeleistä rumpusooloista kokonaisiin musiikkikappaleisiin. Myös vitsikkäät huumorisoittoäänet tulivat myöhemmin suosituiksi. Yksi soittoäänikunkku oli varsin hervoton piirrossammakko nimeltä Crazy Frog, jonka versioita tunnetuista kappaleista saattoi kuulla useiden aallon harjalla ratsastaneiden kännykänomistajien luureista. Saipa harmahtavanvärinen, sekopäinen sammakko nimiinsä myös musiikkivideoitakin. Tämä olikin yksi soittoäänibisneksen menestystarinoista. Vuonna 2006 tämän kyseisen liiketoiminnan arvioitiin olevan jopa kuuden miljardin dollarin arvoinen bisnes, joten melkoisen suosittua soittoäänten tilaaminen on ollut.
Yksi kaikkienaikojen ärsyttävimmäksikin tituleerattu soittoääni on juuri edellä mainitun Crazy Frogin tuotantoa, nimittäin tämän sammakon versio Beverly Hillsin kyttä -sarjan tunnusmusiikista. 2000-luvun puolelta muita tuttu soittoääni oli myös Nokian puhelinten kilpailijoiksi kirineiden iPhonejen valikoimista löytyvä Marimba. Polyfonisiin ja melodisiin soittoääniin siirtyminen helposti musiikkikappaleiden tunnistamista, sillä monofonisina soittoäänet eivät kuulostaneet aina läheskään siltä, miltä niiden olisi voinut toivoa kuulostavan.

Kolmannen sukupolven matkapuhelimet ja musiikkibisnes

Kuten Crazy Frog sekä muut ostettavat soittoäänet todistivat, oli suosittu musiikki suosittua myös soittoäänissä. 2000-luvun alkuvuosina julkaistiin muun muassa suosituimpien soittoäänien listoja, joilla keikkuivat tutut pop-artistit, kuten Kylie Minogue sekä Jennifer Lopez. Noina vuosina uskottiin, että polyfoniset soittoäänet tulisivat korvaamaan esimerkiksi singlet levy-yhtiöiden tulonlähteinä. Jokainen tietysti tietää nykyään, ettei näin käynyt, mutta asiaa analysoitiin vakavasti vielä vuonna 2003 ja sen jälkeenkin. Cd-levyjen polttaminen ja musiikin laiton lataaminen olivat tuolloin, suoratoistopalveluja edeltävänä aikana, suuri uhka levybisnekselle, mutta myös kännyköihin tilattavien soittoäänien uskottiin vaikuttavan siihen jollakin tavalla.
Tekijänoikeudet olivat tietysti keskustelun aiheena silloinkin, kun puhuttiin siitä, kuinka soittoäänistä saadaan oikeudenmukainen korvaus niin artistille kuin levy-yhtiöllekin. Tämä samainen asia on vielä tänäkin päivänä pinnalla, tosin ei soittoäänien vuoksi. Vaikka 2000-luvun alussa soittoäänien tilaaminen tekstiviestitse tuntui todella edistyneeltä, olemme tänä päivänä päässeet vieläkin edemmäs kehityksessä.

Nykyaika ja äänettömät puhelimet

Yhä useammin ihmiset pitävät puhelimiaan hiljaisella, joko äänettömällä tai vain värinällä, eikä erikoisia soittoääniä kuule kovinkaan usein. Monet ovat asettaneet soittoääniksi perinteisiä pirinöitä tai kustomoineet eri soittajille erilaiset äänet niin, että soittoäänestä jo tunnistaa kuka soittaa. Vallitsevana on kuitenkin hiljaisten puhelimien trendi, eikä mikään ihme. Nykypäivän älypuhelin nimittäin puheluiden ja tekstiviestin lisäksi piippaa niin sähköposteista, sosiaalisen median viesteistä tai päivityksistä, kalenterimerkinnöistä kuin monista, monista muistakin asioista. Tällöin onkin ihan kätevää, että ainakin osan äänistä on vaimentanut tai ainakin asettanut värinälle.
Pitkän matkan olemmekin tulleet 1990-luvun lopun monofonisista soittoäänistä sekä 2000-luvun alun hulluista sammakoista. Nykyään simppelit soittoäänet ovat valttia, jos ei halua heittäytyä aivan hiljaisten puhelimien maailmaan.

Author maria
Published
Categories Radio